Osastolla

Oon Kellokosken sairaalassa osastolla 8, huoneessa 1. Äsken vielä tuntui että koko päivä oli mennyt perseelleen kun äiti valitti, en päässyt salille ja vaikka mitä... Mutta äsken sitten tulin laskeneeksi päivän kalorisaldon, ja se oli yllättäen vain 706! Luulin että olisi ollut paljon enemmän! Ihan uskomatonta. Nyt on taas hyvä olla ja voin hetken olla tyytyväinen itseeni. Kohta sitten iltalääkkeet nassuun ja nukkumaan.

Huomenna juttelemaan lääkärin kanssa ja sitten mietitään jatkohoitoa, että päästääkö ne mut jo kotiin vai miten. Tavallaan haluaisin kotiin mutta tavallaan taas en. Täällä on niin helppoa skipata ruokailuja tai syödä vaan puolet. Ja salillekin pääsee sitten kun on vapikset. Kotona mun on paljon vaikeampi kontrolloida syömisiäni. Ja olisi tästä ihan oikeasti ehkä hyötyäkin, mun ahdistus on nimittäin taas paisunut sellaiseksi mitä se oli tuossa vuosi-pari sitten pahimmillaan ja tuntuu etten selviä kotona yksin vaikka halu onkin kova.

Mutta siis, tää päivä mennyt ihan päin vittua mutta sentään syömiset oli ok eli voin mennä rauhallisin mielin nukkumaan.

Niin tosiaan, päädyin tänne  koska viiltelin perjantaina aika messevästi (neljä tikkiä yhteen haavaan ja vissiin 12 liimattua haavaa, rinnoissa ja käsivarressa). Ja oli itsetuhoisia ajatuksia ja liibalaaba, perussettiä.

Tuun varmaan taas huomenna illalla päivittelemään syömiset ja muuta. Nyt pitää mennä.